Yksikään vaatemateriaali ei ole hyvä kaikessa

Villa lämmittää märkänäkin. Puhdas villa ei kestä kulutusta juuri lainkaan.

Vaatemateriaaleja on paljon, ja jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa. Valinta ratkeaa sillä, mitä vaatteelta odotetaan ja missä sitä käytetään.

Kolme ominaisuutta erottaa kuidut

Kuidut jakautuvat luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Luonnonkuidut kerätään eläimistä tai kasveista. Tekokuidut valmistetaan teollisesti.

Olennaiset erot löytyvät kolmesta kohdasta: Kulutuksenkesto, paloturvallisuus ja lämmittävyys märkänä. Useimmat tekokuidut eivät lämmitä märkänä, vaan tuntuvat kastuttuaan kylmiltä. Sama koskee osaa luonnonkuiduista.

Materiaali ei silti yksin ratkaise. Sama kuitu käyttäytyy eri tavoin sen mukaan, miten kangas on kudottu. Väljä välikerroksen kangas pitää rakenteessaan paljon ilmaa. Tiivis päällyskangas kestää kulutusta hyvin.

Villa puhdistuu tuulettamalla

Villa kuivuu nopeasti ja hengittää hyvin. Se syttyy huonosti. Villa myös puhdistaa itsensä, eli villavaate ei ala haista, vaikka sitä pidetään pitkään päällä. Jos haju silti tarttuu, perusteellinen tuuletus ulkona riittää yleensä.

Kulutuksenkesto on villan heikko kohta, ja siihen on vakiintunut korjaus: Villaan sekoitetaan tekokuitua. Sataprosenttinen villakangas kuluu puhki nopeasti, sekoite kestää selvästi paremmin.

Villalaadut eroavat lampaan rodun mukaan. Tavallinen lampaanvilla ja merino ovat yleisimmin käytetyt. Merinon kuitu on selvästi ohuempaa. Tavallinen villa saattaa pistellä ja tuntua karkealta, merino tuntuu pehmeältä eikä juuri kutita.

Omiin alus- ja välikerroksen vaatteisiin valitaan siksi villaa ja muita huonosti syttyviä materiaaleja.

Puuvilla kastuu herkästi ja kuivuu hitaasti

Puuvilla on kestävä luonnonkuitu, eikä se syty helposti. Heikkous on kosteudessa: Puuvilla kastuu herkästi ja kuivuu huonosti. Alimmasta kerroksesta puuvillavaate jätetään siksi pois, ja kylmällä säällä sääntö on tiukin.

Sekoitekankaassa kaksi kuitutyyppiä kudotaan yhteen. Puoliksi puuvillaa ja puoliksi polyesteriä olevassa kankaassa polyesteri siirtää kosteutta, ja puuvilla tuo kulutuksenkestoa ja tekee kankaasta huonosti palavan.

Tekokuidut palavat helposti

Tekokuidut vaihtelevat paljon hengittävyydessä, lämmössä, kulutuksenkestossa ja paloturvallisuudessa. Cordura kestää kulutusta hyvin, moni polyesterikangas ei.

Nyrkkisääntö on, että tekokuidut syttyvät ja palavat hyvin ja luonnonkuidut eivät yleensä syty helposti. Poikkeuksia on: Osa tekokuiduista on kehitetty nimenomaan paloturvallisiksi.

Fleece on lämmin, ja tietyllä tavalla neulottuna se pitää myös tuulta. Märkänä se ei lämmitä, mutta kuivuu yleensä helposti. Kipinä riittää polttamaan siihen ison reiän.

Kuorivaatteet jakautuvat softshelliin ja hardshelliin. Softshellissä ei ole kalvoa, joten se hengittää hyvin ja kestää kulutusta paremmin. Hardshellissä on kalvo, ja se pitää veden ulkona paremmin. Eri valmistajien nimillä myytävät kalvot ovat samaa tyyppiä ja toimivat samalla tavalla. Molemmat kuorityypit palavat helposti.

Kaikissa sadevaatteissa ei ole kalvoa lainkaan. Yhdessä kankaassa vedenpitävyys tulee polyuretaanikyllästeestä, ei sen alla olevasta tiiviisti kudotusta polyesteristä. Urheiluvaatteet houkuttelevat ominaisuuksillaan, mutta paloturvallisuus on niiden heikko kohta.

Nahka ja kalvo eivät kestä kuivatuslämpöä

Nahka on hyvin kestävä luonnonmateriaali. Se muotoutuu ajan myötä käyttäjänsä mukaan, ja siksi sitä käytetään jalkineissa ja käsineissä. Nahka syttyy huonosti eikä ylläpidä liekkiä.

Vahinko syntyy kuivatuksessa. Liian kuumassa nahka kuivuu kovaksi ja voi mennä käyttökelvottomaksi. Kalvolliset jalkineet pilaantuvat samalla tavalla: Kalvo tuhoutuu hyvin helposti, jos jalkineita kuivataan liian lähellä kamiinaa tai nuotiota. Märkä jalkine kuivataan siis etäällä lämmönlähteestä, ei sen vieressä.

Lähteet

• Selviytymisen käsikirja (2024), sivut 140 ja 141. Puolustusvoimien julkinen opas.