Kuvissa ei näy kasvoja

Oppaiden kuvat ovat lyijykynäluonnoksia. Kohteena on varuste, ei ihminen. Yksi selkeä esine huokoisella, luunvalkoisella paperilla, mittanuolet ja apuviivat näkyvissä, reunat kesken jätettyinä.

Kolme aihetta kertoo, mistä on kyse. Kuluneet nahkamaiharit kuivumassa taitettujen villasukkien vierellä, nauhat löysällä ja pohjalliset ulos vedettyinä. Kolme vaatekerrosta maassa rivissä, hihat kohdakkain. Avattu reppu ja sisältö siistinä rivinä sen vieressä. Yhdessäkään kuvassa ei ole ketään. Silti jokainen on jonkun jäljiltä.

Piirros toteaa

Valokuva esittää tilanteen. Piirros toteaa kohteen. Ero on ohjeistossa yhtenä rivinä: Piirros toteaa, ei mainosta.

Lainasimme tekniikan vanhoista kenttäoppaista, joissa varuste piirrettiin auki kuvatauluksi. Se on eletyn sotilaskulttuurin omaa kuvastoa, ei päälle liimattua tyyliä.

Sama tekniikka toistuu jokaisessa artikkelissa. Lukittu tyyli tekee artikkelista Poteron näköisen ennen kuin riviäkään on luettu, ja valittu aihe pitää kuvan kiinni tekstissä. Geneerinen kuvituskuva tekisi päinvastoin.

Kohtausversio hylättiin

Tyylistä tehtiin kaksi versiota vastakkain. Toinen oli esinetutkielma, yksi kohde ja paljon tyhjää paperia. Toinen oli kenttäkohtaus, jossa näkyi metsä, hahmot takaapäin ja koko tilanne kerralla. Molemmat olivat kelvollisia kuvia. Valitsimme esinetutkielman ja lukitsimme sen.

Syy ei ole tyyli. Piirretty kohtaus on väite siitä, miten jotain tehdään, ja sellaista kuvaa katsotaan tarkistaen. Tarkistava katse löytää aina jotain. Väärä etäisyys, väärä järjestys, väärä asento. Asetelma ei voi olla väärässä samalla tavalla, koska rivissä oleva varuste on juuri se asia, joka oikeasti tapahtuu. Varusteet levitetään, tarkistetaan ja pakataan takaisin niin, että tarvittava löytyy pimeässä. Sitä ei tarvitse esittää.

Kuvaan pääsee alku ja loppu

Aiheet valitaan lyhyeltä listalta. Metsä, sade, lumi, pimeys. Varusteiden huolto, kahvi, kengät, hanskat, reput. Kädet ja yksityiskohdat. Arkinen siirtymä, auto, piha, polku, sali.

Listalla on yksi ehto, joka ei ensin näytä ehdolta. Harjoittelusta kelpaa alku tai loppu, ei keskikohta. Kuvaan pääsee hetki, jossa varusteita kaivetaan esiin tai laitetaan pois, ei hetki, jossa niitä käytetään. Se on sama raja kuin kuivumassa olevissa saappaissa. Jälki kelpaa, tapahtuma ei.

Kädet ovat poikkeus. Ne saavat näkyä, kasvot eivät. Käsi kertoo, että joku teki jotain, mutta ei kerro kuka. Takaapäin kuvattu hahmo kelpaa samasta syystä. Sen verran ihmistä kuvaan mahtuu.

Estetiikka lainataan, sisältöä ei

Luonnos lainaa tiedusteluluonnoksen ulkoasun. Nuolet, viivoitukset, mittamerkinnät ja huolellinen käsivarajälki ovat sallittuja. Kartta, koordinaatit, ruudukko ja yksikkömerkinnät eivät ole. Sama koskee kasvoja, nimilappuja ja aseita.

Raja on jyrkempi kuin miltä se näyttää, ja jyrkkä tarkoituksella. Kuva kertoo miltä asia näyttää, ei miten se tehdään. Kartta luonnoksessa olisi hyvää jälkeä ja väärä kuva. Ohjeistossa asia on yhtenä lauseena: Dokumentoi kulttuuria, älä toimintatapoja.

Perintöön viitataan samalla säännöllä. Vanhojen kenttäoppaiden kuvataulut ovat kulttuuria, jota kuka tahansa saa lukea. Tunnukset eivät ole. Emme piirrä luonnokseen yksikön merkkiä emmekä mitään, mikä näyttäisi viralliselta. Potero Standard ei ole virallisessa yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa eikä käytä Puolustusvoimien tunnuksia, eikä kuva saa antaa asiasta toista käsitystä.

Paperi on kuva, ei alusta

Paperin pinta kuuluu kuvaan. Kuituinen rakenne, pienet roskat ja epätasainen sävy jäävät näkyviin myös grafiitin läpi, niin kuin vanhassa oppaassa. Paperin kuvaus kirjoitettiin ohjeistoon erikseen tarkemmaksi, jotta rakenne varmasti näkyy.

Samalla kiellettiin muistikirja. Piirrokseen ei tule kansia, sidontaa, sivun reunaa, teippiä eikä pöytää, jolla paperi lepää. Muistikirja kuvassa tekisi luonnoksesta esineen, jota katsellaan. Ilman sitä luonnos on se, mitä katsotaan.

Kuvalle kirjoitetaan myös suomenkielinen kuvaus sille, joka ei näe kuvaa. Se kertoo mitä paperilla on, ei miltä kuva tuntuu. Maiharit kuivumassa, villasukat taitettuina, pohjalliset ulos vedettyinä. Sama sääntö kuin piirroksessa. Todetaan, ei tunnelmoida.

Mitä sääntö maksaa

Helpoin kuva on se, jota sääntö ei salli. Ihminen huppari päällä, katse kameraan, tunnistettavat kasvot. Se tekisi kaupassa parempaa työtä kuin piirretty saapas. Maksamme sen tietoisena.

Toinen hinta tulee vastaan joka kerta. Yhteen artikkeliin tehdään yksi kuva, eikä tyyliä säädetä kuvakohtaisesti. Jos kuvaan ilmestyy tekstiä, kartta, kasvot, väriä tai ase, sitä ei korjata sopivaksi eikä tilalle etsitä kuvapankkikuvaa. Artikkeli julkaistaan ilman kuvaa. Tyhjä paikka on halvempi kuin väärä kuva.

Etupuoli pysyy hiljaisena ja takaprintti kantaa designin. Sama järjestys pätee kuviin. Piirros ei täytä paperia, eikä sen ole tarkoituskaan.