Kartta kertoo maaston, kompassi varmistaa suunnan

Kompassi näyttää väärin ajoneuvon vieressä. Neula on magneetti, ja pienikin metalliesine riittää häiritsemään sitä liian läheltä.

Kartta on maastossa tärkein apuväline

Suunnistaminen tarkoittaa siirtymistä paikasta toiseen parhaaksi arvioitua reittiä. Siihen tarvitaan kartta ja kompassi yhdessä. Kartta on niistä tärkein.

Maastossa liikkuminen perustuu kartan lukemiseen ja tulkintaan. Karttaa verrataan koko ajan siihen maastoon, joka on edessä. Kompassia tarvitaan lähinnä suunnan varmistamiseen.

Pelkän kompassisuunnan varassa liikutaan Suomessa harvoin. Siihen on kaksi syytä: Kartat ovat tarkkoja ja hyvälaatuisia, ja maasto on pienipiirteistä. Maastossa liikkumiseen käytetään mittakaavan 1:50 000 karttaa.

Värit kertovat maaston ennen kuin sen näkee

Ruskea on maastonmuotoja ja korkeuskäyriä. Sininen on vettä ja soita, siis järviä, jokia, ojia ja lähteitä. Keltainen on aukeaa, kuten peltoja, niittyjä ja aukkoja. Musta on rakennelmia, teitä, polkuja, kiviä ja jyrkänteitä. Vihreä on kasvillisuutta, ja se tarkoittaa metsää, joka hidastaa liikkumista. Harmaa on avokalliota.

Vihreä kannattaa lukea tarkimmin, koska se kertoo suoraan, missä matkanteko hidastuu. Reitin pituus kartalla ja reitin hitaus maastossa ovat kaksi eri asiaa.

Kartta suunnataan pohjoiseen ennen lukemista

Karttaa luetaan aina niin, että sen yläreuna osoittaa pohjoiseen. Suuntaaminen tehdään ennen lukemista, ei sen jälkeen.

Kartta pidetään muovitaskussa tai muovipussissa, ettei se kastu. Merkinnät tehdään vain lyijykynällä. Karttamuoville merkitään tussilla.

Kompassi suunnastetaan kolmessa vaiheessa

Kompassin osilla on omat nimensä, ja neljä niistä riittää tähän: Suuntanuoli, pohjoisneula, neularasia ja pohjoishaarukka. Neularasian pohjassa kulkevat lisäksi suuntausviivat, ja kompassin reunassa on senttimetriasteikko.

Kompassin pitkä sivu asetetaan kartalle niin, että se kulkee lähtöpaikasta määränpäähän. Suuntanuoli osoittaa kulkusuuntaan.

Neularasiaa käännetään niin, että pohjoishaarukka osoittaa kartan pohjoissuuntaan.

Kompassi pidetään vaakasuorassa kädessä. Sitten käännytään rauhallisesti, kunnes pohjoisneulan punainen kärki asettuu pohjoishaarukkaan. Suuntanuoli näyttää silloin suunnan määränpäähän.

Vaiheiden järjestys on osa menetelmää. Kompassia ei myöskään käytetä ajoneuvojen eikä vahvojen voimalinjojen lähellä.

Neljä perustaitoa kantaa loput

Suunnistajan perustaidot ovat neljä. Ensimmäinen on kartan ja maaston lukeminen, eli se, että tietää, miten maastonkohdat on merkitty karttaan. Toinen on annetussa suunnassa liikkuminen. Kolmas on matkan mittaaminen ja arvioiminen. Neljäs on oman sijainnin määrittäminen.

Kaksi ensimmäistä ovat edellä: Värit ja kartan suuntaaminen palvelevat lukemista, kompassin suunnastaminen suunnassa liikkumista. Matkan arviointi ja oman sijainnin määrittäminen ovat omia taitojaan.

Sama koulutus antaa perusteet suunnistukselle harrastuksena reservissä. Taito ei siis jää maastoharjoituksiin.

Lähteet

• Sotilaan käsikirja (2024), sivut 110 ja 117. Puolustusvoimien julkinen opas.