Suo kantaa siellä, missä se on kasvanut umpeen

Kantava kohta ja pettävä kohta näyttävät suolla samalta. Ero tulee ilmi vasta askeleen alla.

Kasvillisuus kertoo, mihin suolla voi astua

Suomessa on paljon erilaisia soita, ja ne eroavat toisistaan muun muassa kasvillisuudeltaan. Mitä enemmän suolla on kasvillisuutta, sitä helpompaa ja nopeampaa kulkeminen on. Kasvillisuuden määrä on siksi se, mitä suolla luetaan ensin.

Reitti valitaan mättäältä mättäälle. Pelkän paljaan sammalen päälle ei astuta. Kokonaan puuttomilla soilla liikkumista vältetään niin kauan kuin maa on sula. Talvella maan jäätymisen jälkeen myös puuttomat suot ovat ylitettävissä. Sula puuton suo on siis eri paikka kuin sama suo jäätyneenä.

Seuraava askel koetellaan ensin. Koko paino siirretään vasta sen jälkeen. Näin pettävimmät kohdat tulevat ilmi ajoissa.

Silmäkkeet ja purot kierretään etäältä

Suolla vältetään märimpiä kohtia. Avovesi ja purot kierretään riittävän kaukaa.

Suolla voi olla silmäkkeitä, puroja ja pieniä lampia. Niiden reunat kierretään etäältä, koska sammalpeite on voinut kasvaa ohuena veden pinnan yli. Aivan reunan tuntumassa ohut sammal pettää herkästi jalan alta.

Suo ei ole pohjaton

Suomen suot eivät ole pohjattomia. Suon pohja ei myöskään vedä uponnutta alaspäin.

Yleensä turpeeseen uppoaa vain saapas. Saapas nousee ylös käsin, tai sen vierestä kaivetaan lapiolla vähän turvetta pois.

Jos ihminen uppoaa syvälle pehmeään turpeeseen, ensin rauhoitutaan. Ylös pääsee yleensä omin voimin. Jos ympäröivä turve on liian pehmeää, tueksi otetaan sauvat tai reppu.

Paljaalla tunturilla säältä ei pääse suojaan

Suomen tunturialueet ovat kaikki Pohjois-Suomessa. Niihin kuuluvat tunturikoivuvyöhyke ja puuton tunturin laki.

Suurin riski tunturissa liikkuvalle tulee säästä, joka voi muuttua hyvin nopeasti. Puuttomalla tunturialueella suojaa säältä ei ole juuri lainkaan.

Tuuli on puuttomassa maastossa huomattavasti kovempi kuin muualla. Nyrkkisääntö on yksinkertainen: Puuttomalle tunturialueelle ennusteen tuulen nopeus kaksinkertaistetaan. Kun suojaa ei ole, tuulen voima osuu koko matkalle.

Näkyvyys voi heiketä selvästi myös sateessa tai lumisateessa. Hyvällä säällä suunnistaminen tunturissa on kohtalaisen helppoa, koska maastonmuodot ovat yleensä selvät ja reitistä näkee suuren osan koko ajan.

Reitti jaetaan etappeihin ennen lähtöä

Tunturialueella liikkumiseen tehdään reittisuunnitelma. Kuljettava matka jaetaan siinä pienempiin etappeihin.

Suunnitelmaan merkitään vähintään etapin pituus, sen suunta, arvio etappiin kuluvasta ajasta ja ne maastonkohdat, jotka pysäyttävät liikkeen.

Hyvin tehty suunnitelma kantaa myös huonossa näkyvyydessä. Silloin liikkuminen nojaa kompassiin, kuljetun matkan arviointiin ja ajan mittaamiseen.

Jyrkkiä rinteitä ja vaikeakulkuista rikkonaista maastoa vältetään. Kierto helpompaa maastoa pitkin on parempi vaihtoehto, vaikka matka pitenee. Energiaa säästyy, ja loukkaantumisen riski on pienempi.

Sama valinta toistuu suolla ja tunturissa. Reitti päätetään ensin, ja vasta sitten kuljetaan.

Lähteet

• Selviytymisen käsikirja (2024), sivut 96, 97 ja 98. Puolustusvoimien julkinen opas.