Askelparit kertovat kuljetun matkan

Vastaranta näyttää kivenheiton päästä. Välissä on vettä, ja vesi lyhentää matkan silmissä.

Matka mitataan, jos se on mitattavissa

Etäisyys mitataan ensisijaisesti. Arvioiminen tulee vasta silloin, kun mittaaminen ei ole mahdollista.

Mittaamiseen käy mittanaru. Kartta tai paikannin riittää silloin, kun matkan molemmat päät erottuvat selvästi kartalta tai näytöltä. Tilapäiseksi apuvälineeksi käy narunpätkä tai suksen pituus.

Kun mikään näistä ei ole käytettävissä, matka arvioidaan niin tarkasti kuin olosuhteet sallivat. Mitattu matka on tiedossa, arvioitu matka on paras käytettävissä oleva luku. Arvio on menetelmä, ei arvaus.

Askelpari on henkilökohtainen mitta

Kuljettua matkaa arvioidaan askelpareilla. Menetelmä toimii liikkeessä ja kertoo, paljonko matkaa on jo takana.

Jokaisen on selvitettävä oma lukunsa: Montako askelparia sadan metrin matkaan kuluu kävellen ja montako juosten. Kävellen ja juosten luvut ovat eri, joten molemmat selvitetään. Naapurin luku ei kelpaa kummassakaan.

Luku ei myöskään ole pysyvä. Kannettava kuorma muuttaa sitä, esimerkiksi reppu. Maasto muuttaa sitä myös, sillä metsänpohja ja tie ovat kaksi eri asiaa.

Kirjaa luvut ylös eri kuormilla ja erilaisissa maastoissa. Yksi luku ei riitä.

Maastossa on valmiita mittoja

Maastossa toistuu tunnettuja välejä. Voimalinjan ja valaisimien pylväät sekä tien heijastimet ovat sellaisia.

Yksi väli mitataan, ja tulos kerrotaan välien määrällä. Näin pitkäkin matka saadaan laskettua yhdestä tunnetusta välistä.

Tähän liittyy yksi varaus. Pylväiden väli ei ole välttämättä vakio, koska pylväät sijoitetaan usein maaston mukaan.

Pitkä matka pilkotaan osiin

Pitkää matkaa ei tarvitse arvioida yhtenä lukuna. Matka pilkotaan osiin, ja osat lasketaan yhteen. Lyhyt väli on helpompi arvioida kuin pitkä, ja virheet jäävät pienemmiksi.

Jos arvioijia on useampi, käytetään arvioiden keskiarvoa.

Silmä erehtyy ennakoitavaan suuntaan

Arviointivirhe ei ole sattumanvarainen. Se toistuu samoissa oloissa samaan suuntaan, ja siksi sen voi ottaa huomioon etukäteen.

Matka arvioidaan liian lyhyeksi, kun kohde erottuu selvästi taustaa vasten, kun välissä on vesistö tai muu laaja aukea, kun välimaasto on alavaa tai kohde on arvioijaa ylempänä, kun sumu, pimeys, vesisade tai lumisade heikentää näkyvyyttä, tai kun maastoeste peittää osan välimaastosta.

Matka arvioidaan liian pitkäksi, kun arvioidaan vasten aurinkoa, kun kohde näkyy epäselvästi ja kun kohteet ovat teiden ja katujen suunnassa.

Näissä oloissa arviota korjataan tietoisesti toiseen suuntaan. Virhe pienenee, vaikka olosuhteet pysyvät samoina.

Lähteet

• Sotilaan käsikirja (2024), sivut 118 ja 119. Puolustusvoimien julkinen opas.