Teltan lämpö tehdään maahan, ei kankaaseen

Maavaate jäätyy kiinni maahan, jos sen alla ei ole mitään. Sama koskee teltan helmaa.

Telttapaikka katsotaan ennen lapiota

Paikka tiedustellaan huolellisesti, jottei teltta päädy kuopan tai mättään päälle. Lumi raivataan tasaisesti noin kuuden metrin laajuiselta alalta.

Raivaus aloitetaan alueen ulkoreunasta. Näin samaa lunta ei lapioida kahdesti.

Teltan reunojen ulkopuolelle jätetään noin 50 cm raivattua maata. Se estää lunta valumasta teltan päälle, kun sen ympärillä työskennellään.

Lyhyt yöpyminen ei vaadi lapiointia

Lyhyellä yöpymisellä lunta ei kannata lapioida pois lainkaan. Se tampataan tasaiseksi pohjaksi, ja teltta pystytetään sen päälle. Tiiviisti tampattu lumi ei ehdi sulaa yhden yön aikana, ja se toimii hyvänä lisäeristeenä.

Jos tampattu kerros on paksu, teltan sisälle oven eteen voi kaivaa syvennyksen. Sisään on helpompi tulla, ja syvennykseen jää raskas kylmä ilma.

Havut menevät maavaatteen alle

Teltan pohja eristetään tampatulla lumella, havuilla ja pohjakankaalla. Havut asetetaan maavaatteen alle lisäeristeeksi ja siksi, ettei maavaate jäädy kiinni maahan.

Havukerroksen paksuus on 10-30 cm lämpötilan mukaan. Mitä kovempi pakkanen, sitä enemmän havuja.

Talvella helmat tiivistetään lumella. Eristys paranee, eikä tuuli pääse helman alta sisään. Helman ja lumen väliin laitetaan havuja, jottei helma jäädy kiinni maahan. Helma suljetaan myös ylhäältä, sillä telttasalon alapäässä oleva koukku tulee helman D-renkaaseen.

Kovilla pakkasilla kaksi telttaa voidaan pystyttää päällekkäin. Väliin jäävä ilmakerros eristää tehokkaasti, ja myös päällimmäinen teltta kiinnitetään kunnolla.

Syvään lumeen ei lyödä telttakiilaa

Kulmanaru kierretään telttakiilan ympäri vain kerran. Naru pysyy toisesta päästään kiinni omassa D-renkaassaan. Osassa telttoja narussa on valmis narulukko, ja silloin solmua ei tarvita lainkaan. Lukkoa siirretään niin, että naruun jää lenkki, lenkki pujotetaan kiilan ympäri ja lukkoa vedetään kiilasta poispäin. Kun lukko on riittävän tiukalla, kitka pitää sen paikallaan.

Syvässä lumessa telttakiiloja ei kannata käyttää lainkaan. Lumiankkurit on nopeampi ja helpompi tehdä.

Lumiankkuri on noin metrin mittainen vahva keppi, joka poljetaan ja tampataan lumeen. Kulmanaru kierretään kerran ankkurin ympäri ja kiinnitetään siirtosolmulla omaan D-renkaaseensa. Kun kiinnitys on tehty oikein, ankkureita ei tarvitse kaivaa ylös teltan purkamisen yhteydessä.

Kiristysnarun pää jätetään näkyviin lumen päälle. Naru irtoaa kepistä nopeasti pelkästä päästä vetämällä.

Vesi ohjataan pois ja varusteet kuivumaan

Rinteeseen pystytetyn teltan yläpuolelle kaivetaan sateella oja, jottei vesi valu telttaan. Oja on kenttälapion levyinen ja syvyinen. Keväällä lumen sulaessa teltan ympärille kaivetaan oja sulamisvesiä varten.

Teltan sisälle rakennetaan kahdesta viiteen kuivausriukua, jotka kiinnitetään keskisalkoon ja kulmasalkoihin. Riu'un oksista jätetään muutaman senttimetrin tyngät, joihin varusteet on helpompi ripustaa.

Kuivausriukuja ei ripusteta teltan katon D-renkaisiin. Ne on tarkoitettu erillisen sisäteltan kiinnittämiseen. Painon alla kangas painuu siitä kohdasta notkolle, ja vesi pääsee sisään.

Sadeasua, lumipukua ja pakkaspukua ei viedä telttaan. Sisälle viedään makuupussi, makuualusta ja päällä olevat vaatteet. Kostuneet saappaat laitetaan kuivumaan niin, että pohjalliset nostetaan pystyyn. Kuivat saappaat asetetaan lappeelleen jalkopäähän pohjat lämpöä kohti.

Lähteet

• Selviytymisen käsikirja (2024), sivut 50, 51, 53 ja 54. Puolustusvoimien julkinen opas.
• Talvikoulutusopas (2004), sivut 83, 84 ja 85. Puolustusvoimien julkinen opas.