Terävä terä on helpompi teroittaa kuin tylsä

Puukko uppoaa puuhun huonommin kuin viikko sitten. Sama liike, sama puu, enemmän voimaa. Terä ei ole rikki. Se on tylsä.

Henkilökohtaisista käsityökaluista tärkeimmät ovat puukko ja kenttälapio. Kirves, vesuri ja saha ovat ryhmän kalustoa. Kaikkia koskee sama sääntö: Huoltamaton työkalu menettää teränsä ja muuttuu selvästi hankalammaksi käyttää.

Usein teroitettu terä pysyy terävänä

Tylsyminen maksaa kahdesti. Työ vaatii enemmän voimaa, ja terän palauttaminen vaatii enemmän hiontaa. Mitä tylsempi terä on, sitä kovempaa hionnan on oltava ja sitä kauemmin sitä jatketaan.

Toisin päin sanottuna teroitus helpottaa itse itseään. Mitä useammin teräkalut teroitetaan, sitä terävämpinä ne pysyvät ja sitä helpompia ne ovat teroittaa. Teroita siis lyhyesti ja usein, älä vasta silloin, kun terä ei enää leikkaa.

Teroitus opitaan vain teroittamalla.

Teräksen laatu ratkaisee teroitusvälineen

Ennen teroitusta on tiedettävä, mitä terästä terä on. Materiaali ratkaisee välineen: Ruostumaton teräs vaatii timanttiteroittimen, hiiliteräs teroittuu tavallisella kovasimella.

Kenttälapion terä ja osa puukoista on yleensä ruostumatonta terästä. Ruostumaton teräs on myös hiiliterästä hankalampi teroittaa.

Sama ero näkyy hankinnassa. Omaksi puukoksi sopii perinteinen suomalainen hiiliteräspuukko, jonka terä on oman kämmenen levyinen. Linkkuveitset ja ylisuuret veitset ovat epäkäytännöllisiä.

Teroitus alkaa kiven kastelusta

Teräsmateriaalista ja kivestä riippumatta teroitus aloitetaan kastelemalla kivi vedellä. Teräkulma tunnustellaan kiveä vasten, ja hionta aloitetaan samaa kulmaa pitkin pyörivin liikkein.

Hionta tehdään koko terän pituudelta ja molemmilta puolilta. Kiveen syntyvä tahna auttaa hiontaa eteenpäin. Kiven koko ratkaisee, kumpi liikkuu, kivi vai työkalu.

Hiontaa jatketaan, kunnes lovet ovat hioutuneet pois terästä. Lopuksi hiotaan muutama veto molemmin puolin hieman jyrkemmässä kulmassa. Jos kiviä on useampaa karkeutta, aloitetaan karkeimmasta ja viimeistellään hienommalla.

Jos toista puolta tulee hiottua enemmän, sille puolelle nousee purse. Se korjataan hiomalla juuri sitä puolta, jolla purse on.

Vannesahan terä on oma tapauksensa. Se vaihdetaan uuteen, kun se tylsyy, ja itse teroittaminen onnistuu vain, jos käytössä on tarkoitukseen tehty viila tai kivi. Vaihtoterän on oltava saman pituinen kuin vanha, koska vannesahassa ei yleensä ole terän pituuden säätöä.

Suojus ja tuppi pitävät terän kunnossa

Teroitus on vain puolet asiasta. Toinen puoli on se, missä terä on silloin, kun sillä ei tehdä työtä.

Jos työkalussa on teräsuojus, sitä käytetään. Suojus on nimenomaan terää varten. Puuttuvan suojuksen voi tehdä itse vaikka vesiletkun pätkästä tai polkupyörän renkaan palasta.

Puukko pidetään tupessa ja otetaan sieltä esiin vain käyttöä varten. Paikka varustuksessa valitaan kahdella ehdolla: Puukko ei saa pudota vahingossa, ja sen on oltava helppo ottaa käteen. Yleensä paikka on vyöllä hieman takana.

Kädessä puukko ei kulje paikasta toiseen. Veistäminen suunnataan aina itsestä ja muista poispäin, ja toiselle puukko ojennetaan kahva edellä.

Lähteet

• Selviytymisen käsikirja (2024), sivut 34, 144 ja 145. Puolustusvoimien julkinen opas.